Tältä suuren ryhmän vertailu näyttää.

Avoimet ihmiset ovat älyllisesti uteliaita, arvostavat taidetta ja ovat herkkiä kauneudelle. Suljettuihin ihmisiin verrattuna he ovat yleensä tietoisempia tunteistaan. He ajattelevat ja toimivat usein yksilöllisesti ja epäsovinnaisesti. Intellektuellit saavat tyypillisesti korkeita pisteitä avoimuudessa, ja siksi tätä tekijää on kutsuttu myös kulttuuriksi tai älyllisyydeksi.

Älyllisyyttä on kuitenkin parasta pitää vain yhtenä avoimuuden osa-alueena. Avoimuuden pistemäärät ovat vain lievästi yhteydessä koulutusvuosien määrään ja tavanomaisten älykkyystestien tuloksiin.

Toinen avoimelle ajattelutyylille ominainen piirre on kyky ajatella symbolien ja abstraktioiden avulla, kaukana konkreettisesta kokemuksesta. Yksilön älyllisistä kyvyistä riippuen tämä symbolinen ajattelu voi ilmetä matemaattisena, loogisena tai geometrisena ajatteluna, kielen taiteellisena ja vertauskuvallisena käyttönä, musiikin säveltämisenä tai esittämisenä tai jonakin monista kuvataiteen tai esittävän taiteen muodoista.

Ihmisillä, jotka saavat avoimuudessa matalia pisteitä, on yleensä kapeat ja tavanomaiset kiinnostuksen kohteet. He pitävät enemmän yksinkertaisesta, suoraviivaisesta ja ilmeisestä kuin monimutkaisesta, monitulkintaisesta ja hienovaraisesta. He saattavat suhtautua taiteisiin ja tieteisiin epäluuloisesti ja pitää niitä vaikeaselkoisina tai käytännössä hyödyttöminä. Suljetut ihmiset pitävät tuttua parempana kuin uutta; he ovat konservatiivisia ja vastustavat muutosta.

Psykologit, jotka ovat usein itsekin avoimia kokemuksille, esittävät avoimuuden usein terveempänä tai kypsempänä vaihtoehtona. Avoin ja suljettu ajattelutyyli ovat kuitenkin hyödyllisiä eri ympäristöissä. Avoimen ihmisen älyllinen tyyli voi palvella professoria hyvin, mutta tutkimusten mukaan suljettu ajattelu on yhteydessä parempaan työsuoritukseen poliisityössä, myyntityössä ja monissa palveluammateissa.

Impulssit eivät ole sinänsä pahasta; joskus aikapaine vaatii nopeaa päätöstä, ja ensimmäisen mielijohteen mukaan toimiminen voi olla tehokas ratkaisu. Myös vapaa-ajalla, työn ulkopuolella, spontaani ja impulsiivinen toiminta voi olla hauskaa. Muut saattavat pitää impulsiivisia ihmisiä värikkäinä, hauskoina ja hulluttelevina.

Mielijohteiden mukaan toimiminen voi kuitenkin johtaa vaikeuksiin monella tavalla. Jotkut impulssit ovat epäsosiaalisia. Hallitsemattomat epäsosiaaliset teot eivät ainoastaan vahingoita muita ihmisiä, vaan ne voivat myös johtaa vastatoimiin tekijää kohtaan. Toinen impulsiivisten tekojen ongelma on, että ne tuottavat usein välitöntä mielihyvää mutta ei-toivottuja pitkän aikavälin seurauksia. Esimerkkejä ovat liiallinen seuraelämä, joka johtaa irtisanomiseen, loukkaus, joka päättää tärkeän ihmissuhteen, tai mielihyvää tuottavien päihteiden käyttö, joka lopulta tuhoaa terveyden.

Impulsiivinen käyttäytyminen heikentää ihmisen tehokkuutta merkittävästi silloinkin, kun se ei ole vakavasti tuhoisaa. Mielijohteesta toimiminen estää harkitsemasta vaihtoehtoisia toimintatapoja, joista jotkin olisivat olleet impulsiivista valintaa viisaampia. Impulsiivisuus myös suistaa ihmisen raiteiltaan hankkeissa, jotka vaativat järjestelmällistä etenemistä vaihe vaiheelta. Impulsiivisen ihmisen saavutukset jäävät siksi pieniksi, hajanaisiksi ja epäjohdonmukaisiksi.

Älykkyyden tunnusmerkki – se, mikä mahdollisesti erottaa ihmisen varhaisemmista elämänmuodoista – on kyky pohtia tulevia seurauksia ennen kuin toimii mielijohteen mukaan. Älykäs toiminta sisältää pitkän aikavälin tavoitteiden pohdintaa, reittien suunnittelua ja järjestämistä niiden saavuttamiseksi sekä sinnikästä pyrkimistä kohti tavoitteita lyhytaikaisista, vastakkaisista impulsseista huolimatta. Ajatuksen siitä, että älykkyyteen kuuluu impulssien hallinta, kiteyttää hyvin sana harkitsevuus, jota on käytetty myös tunnollisuuden ulottuvuuden vaihtoehtoisena nimenä. Harkitseva tarkoittaa sekä viisasta että varovaista.

Tunnollisuusasteikolla korkeita pisteitä saavia ihmisiä pidetäänkin älykkäinä. Korkean tunnollisuuden edut ovat ilmeisiä. Tunnolliset ihmiset välttävät vaikeuksia ja saavuttavat suurta menestystä määrätietoisen suunnittelun ja sinnikkyyden avulla. Muut pitävät heitä myös älykkäinä ja luotettavina. Kääntöpuolena he voivat olla pakonomaisia perfektionisteja ja työnarkomaaneja. Lisäksi erittäin tunnollisia ihmisiä saatetaan pitää jäykkinä ja tylsinä.

Vähemmän tunnollisia ihmisiä saatetaan arvostella epäluotettavuudesta, kunnianhimon puutteesta ja siitä, etteivät he pysy annetuissa rajoissa, mutta he kokevat monia lyhytaikaisia iloja, eikä heitä koskaan kutsuta jäykiksi.

Ekstrovertit nauttivat ihmisten seurasta, ovat täynnä energiaa ja kokevat usein myönteisiä tunteita. He ovat yleensä innostuneita ja toiminnallisia ihmisiä, jotka sanovat herkästi ”Kyllä!” tai ”Mennään!” jännittäville mahdollisuuksille. Ryhmissä he puhuvat mielellään, tuovat itsensä esiin ja kiinnittävät huomiota itseensä.

Introverteilta puuttuu ekstroverttien elinvoimaisuus, energia ja aktiivisuus. He ovat yleensä hiljaisia, vähäeleisiä ja harkitsevia ja pysyttelevät sosiaalisen maailman ulkopuolella. Heidän vähäistä sosiaalista osallistumistaan ei pidä tulkita ujoudeksi tai masennukseksi; introvertti tarvitsee yksinkertaisesti vähemmän virikkeitä kuin ekstrovertti ja viihtyy mieluummin yksin.

Introvertin itsenäisyys ja pidättyväisyys tulkitaan joskus virheellisesti epäystävällisyydeksi tai ylimielisyydeksi. Todellisuudessa introvertti, joka saa korkeita pisteitä sovinnollisuudessa, ei hakeudu muiden seuraan, mutta on varsin miellyttävä, kun häntä lähestytään.

Siksi he ovat huomaavaisia, ystävällisiä, anteliaita ja avuliaita ja valmiita sovittamaan omat etunsa yhteen muiden etujen kanssa. Sovinnollisilla ihmisillä on myös optimistinen käsitys ihmisluonnosta. He uskovat, että ihmiset ovat pohjimmiltaan rehellisiä, kunnollisia ja luotettavia.

Vähemmän sovinnolliset ihmiset asettavat oman etunsa hyvien välien edelle. He eivät yleensä ole kiinnostuneita muiden hyvinvoinnista eivätkä siksi juuri näe vaivaa muiden hyväksi. Joskus heidän epäilynsä muiden motiiveja kohtaan tekee heistä epäluuloisia, epäystävällisiä ja yhteistyöhaluttomia.

Sovinnollisuus on selvästi eduksi suosion saavuttamisessa ja säilyttämisessä. Sovinnollisista ihmisistä pidetään enemmän kuin vähemmän sovinnollisista. Toisaalta sovinnollisuudesta ei ole hyötyä tilanteissa, jotka vaativat kovia tai täysin objektiivisia päätöksiä. Vähemmän sovinnollisista ihmisistä voi tulla erinomaisia tutkijoita, kriitikoita tai sotilaita.

Freud käytti alun perin termiä neuroosi kuvaamaan tilaa, jolle ovat ominaisia henkinen ahdinko, emotionaalinen kärsimys ja kyvyttömyys selviytyä tehokkaasti elämän tavallisista vaatimuksista. Hän esitti, että jokaisessa on merkkejä neuroosista, mutta että kärsimyksen aste ja ahdingon oireet vaihtelevat. Nykyään neuroottisuudella tarkoitetaan taipumusta kokea kielteisiä tunteita.

Neuroottisuudessa korkeita pisteitä saavat saattavat kokea ensisijaisesti yhtä tiettyä kielteistä tunnetta, kuten ahdistusta, vihaa tai masennusta, mutta todennäköisesti he kokevat useita näistä tunteista.

Neuroottiset ihmiset reagoivat tunteillaan herkästi. He reagoivat tunteella tapahtumiin, jotka eivät vaikuttaisi useimpiin ihmisiin, ja heidän reaktionsa ovat yleensä tavallista voimakkaampia. He tulkitsevat tavalliset tilanteet muita herkemmin uhkaaviksi ja pienet vastoinkäymiset toivottoman vaikeiksi.

Heidän kielteiset tunnereaktionsa kestävät usein epätavallisen pitkään, mikä tarkoittaa, että he ovat usein huonolla tuulella. Nämä tunteiden säätelyn ongelmat voivat heikentää neuroottisen ihmisen kykyä ajatella selkeästi, tehdä päätöksiä ja selviytyä tehokkaasti stressistä.