Ahdistuneisuus: miksi murehdimme asioita, jotka eivät koskaan tapahdu?

Kumppanisi on tunnin myöhässä eikä vastaa puhelimeen. Muutamassa minuutissa olet kuvitellut onnettomuuden, sairaalan ja puhelun poliisilta.

Sitten ovi aukeaa. Puhelimesta loppui akku. Mitään ei tapahtunut.

Useimmat meistä tuntevat tämän tunteen. Mutta joillekin se on jokapäiväinen seuralainen, kun taas toiset tuskin koskaan ajattelevat, mikä voisi mennä pieleen.

Psykologit kuvaavat tätä eroa ahdistuneisuuden osa-alueella. Big Five -mallissa se on yksi neuroottisuuden kuudesta osa-alueesta. Se kuvaa, kuinka helposti tunnet huolta, jännittyneisyyttä ja pelkoa siitä, että jotain pahaa on tapahtumassa.

Mitä ahdistuneisuus tarkoittaa?

Arkikielessä ”ahdistus” tuo monelle mieleen paniikkikohtaukset tai diagnoosin. Persoonallisuuspsykologiassa sana on laajempi: se kuvaa yleistä taipumusta murehtia ja aistia vaaraa enemmän tai vähemmän riippumatta siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Korkeita pisteitä saavat tunnistavat itsensä usein tästä:

• Murehdit asioita, joita saattaisi tapahtua, vaikka ne olisivat epätodennäköisiä.
• Ajattelet nopeasti pahinta mahdollista lopputulosta.
• Tunnet itsesi jännittyneeksi, levottomaksi tai kireäksi tietämättä aina miksi.
• Pelkäät monia asioita, sairauksista rahaan ja siihen, miten asiat järjestyvät.
• Stressaannut helposti, kun suunnitelmat muuttuvat tai jokin on epävarmaa.

Korkeat pisteet eivät tarkoita, että sinulla olisi ahdistuneisuushäiriö. Moni korkeita pisteitä saava elää täyttä elämää ja on yksinkertaisesti ihminen, joka ajattelee eteenpäin, joskus vähän liikaakin.

Olennaista ei ole se, tunnetko pelkoa, koska kaikki tuntevat, vaan se, kuinka helposti hälytys laukeaa ja kuinka kauan se soi.

Yli 90 prosenttia huolista ei toteutunut

Penn State -yliopiston tutkijat pyysivät 29:ää yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää kirjoittamaan huolensa muistiin kehotettaessa kymmenen päivän ajan. Sitten he seurasivat seuraavien 30 päivän ajan, toteutuivatko huolet todella.

Tulos: 91,4 prosenttia huolista ei toteutunut. Yleisin tulos yksittäisellä osallistujalla oli, ettei yksikään hänen huolistaan toteutunut.

Osallistujat olivat myös odottaneet huoliensa toteutuvan paljon useammin kuin ne todellisuudessa toteutuivat. Ja mitä selvemmin ihminen näki, että huolet olivat olleet vääriä, sitä enemmän hänen oireensa lievittyivät hoidon aikana.

Tutkimus oli pieni ja koski diagnoosin saaneita ihmisiä, ei koko väestöä. Mutta se osoittaa jotain, minkä moni ahdistuneisuudessa korkeita pisteitä saava tunnistaa: huoli tuntuu ennusteelta, mutta se on huono ennuste.

Miksi murehdimme silti?

Jos useimmat huolet ovat vääriä, miksi emme vain lopeta?

Yksi selitys on niin sanottu kontrastin välttämisen malli (contrast avoidance model), jonka kehittivät psykologit Michelle Newman ja Sandra Llera. Heidän mukaansa paljon murehtivat ihmiset ovat erityisen herkkiä äkillisille siirtymille hyvästä olosta pahaan.

Huoli pitää sinut koko ajan lievän levottomuuden tilassa. Jos jotain pahaa tapahtuu, pudotus on lyhyempi, koska olit jo valmistautunut. Ja jos mitään ei tapahdu, voi tuntua siltä, että huoli ”toimi”.

Malli kehitettiin selittämään yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä eikä tavallisia persoonallisuuseroja. Mutta se havainnollistaa mekanismia, joka kannattaa tuntea: huoli voi tuntua suojalta, vaikka se lähinnä vie mielenrauhasi.

Aivot huomaavat vaaran ensin

Laaja meta-analyysi vuodelta 2007 yhdisti 172 tarkkaavaisuutta ja uhkaa koskevaa tutkimusta. Se havaitsi, että ahdistuneet ihmiset suuntaavat huomionsa uhkaavaan tietoon, kuten uhkaaviin sanoihin tai kuviin, enemmän kuin ei-ahdistuneet.

Vaikutus oli kohtalainen, mutta se näkyi eri menetelmillä ja eri ryhmissä: ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä, hyvin ahdistuneilla ihmisillä ilman diagnoosia, lapsilla ja aikuisilla. Se löytyi myös silloin, kun uhkaavat ärsykkeet näytettiin niin lyhyesti, etteivät ihmiset nähneet niitä tietoisesti. Ei-ahdistuneilla tätä vinoumaa ei löytynyt.

Tämä voi auttaa selittämään, miksi maailma voi tuntua vaarallisemmalta ahdistuneisuudessa korkeita pisteitä saavalle. He eivät keksi vaaroja. He huomaavat ne aiemmin ja useammin.

Ahdistuneisuus ei ole sama asia kuin haavoittuvuus

Neuroottisuudessa on kaksi osa-aluetta, jotka on helppo sekoittaa: ahdistuneisuus ja haavoittuvuus.

Ahdistuneisuus koskee lähinnä sitä, mitä tapahtuu etukäteen: murehtimista, sen kuvittelemista, mikä voisi mennä pieleen, ja jännittyneisyyttä etukäteen.

Haavoittuvuus koskee sitä, mitä tapahtuu tilanteen aikana: panikoitko, tunnetko olevasi ylivoimaisen tilanteen edessä tai menetätkö otteesi, kun paine todella kohdistuu sinuun.

Moni saa korkeat pisteet molemmissa, mutta eivät kaikki. Jotkut murehtivat viikkoja ennen koetta, mutta ovat rauhallisia ja keskittyneitä, kun istuvat alas. Toiset tuskin ajattelevat asiaa etukäteen, mutta jähmettyvät, kun sillä todella on väliä.

Ahdistuneisuus eroaa myös sosiaalisesta arkuudesta, joka koskee nimenomaan pelkoa muiden arvostelusta. Ahdistuneisuus on laajempaa ja voi koskea mitä tahansa: terveyttä, rahaa, onnettomuuksia tai tulevaisuutta.

Mitä korkeat tai matalat pisteet tarkoittavat?

Korkea ahdistuneisuus

Huomaat nopeasti, mikä voisi mennä pieleen, ja tunnet usein jonkinasteista jännittyneisyyttä. Se voi olla väsyttävää, ja huoli voi viedä unta ja energiaa.

Samalla moni korkeita pisteitä saava on perusteellinen, hyvin valmistautunut ja hyvä huomaamaan riskejä, jotka muut ohittavat. Tehtävissä, joissa virheet tulevat kalliiksi, se voi olla todellinen vahvuus.

Matala ahdistuneisuus

Olet yleensä rauhallinen etkä käytä paljon aikaa siihen, mitä voisi tapahtua. Siedät epävarmuutta melko helposti ja menetät harvoin yöuniasi asioiden vuoksi, joihin et voi vaikuttaa.

Kääntöpuolena voi olla, että aliarvioit todellisia riskejä tai valmistaudut vähemmän kuin pitäisi. Rauhallisuus ei ole sama asia kuin huolellisuus. Varovaisuutta mitataan erikseen tunnollisuuden osa-alueella harkitsevuus.

Molemmat kuvaukset koskevat tyypillisiä taipumuksia, eivät sääntöjä, jotka pätisivät jokaisessa tilanteessa.

Arjessa

• Työssä: Korkeita pisteitä saavat tarkistavat usein asiat kahteen kertaan ja varautuvat ongelmiin. Riskinä on, että energiaa kuluu liikaa skenaarioihin, jotka eivät koskaan toteudu.
• Ihmissuhteissa: Huoli kumppanista tai lapsista voi olla merkki välittämisestä, mutta se voi myös johtaa jatkuvaan tarkistamiseen ja vakuuttelun hakemiseen.
• Terveys: Pienet oireet voivat nopeasti tuntua hälyttäviltä. Oireiden googlaaminen pahentaa usein tilannetta eikä paranna sitä.
• Öisin: Moni ahdistuneisuudessa korkeita pisteitä saava huomaa, että huoli voimistuu, kun yrittää nukahtaa.

Voiko ahdistuneisuus muuttua?

Persoonallisuus on melko pysyvä, mutta ei kiveen hakattu.

Laaja katsaus vuodelta 2017 yhdisti 207 tutkimusta ja havaitsi, että psykologiseen hoitoon liittyi selviä muutoksia mitatuissa persoonallisuuden piirteissä, erityisesti tunne-elämän tasapainoisuudessa. Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät potilaat muuttuivat kaikista tutkituista ryhmistä eniten.

On myös yksinkertaisia keinoja, joiden taustalla on tutkimusta. Eräässä kokeessa 53:a ihmistä, joilla oli voimakas taipumus murehtia, pyydettiin kahden viikon ajan säästämään huolensa kiinteään 30 minuutin ”huolihetkeen” joka päivä, samaan aikaan ja samassa paikassa. Verrokkiryhmään verrattuna he raportoivat jälkeenpäin vähemmän huolta, ahdistusta, kielteistä mielialaa ja univaikeuksia.

Muita asioita, jotka voivat auttaa:

• Kirjoita huolesi muistiin ja tarkista myöhemmin, toteutuivatko ne.
• Kysy itseltäsi, mitä tekisit, jos pahin todella tapahtuisi, äläkä vain sitä, kuinka todennäköistä se on.
• Pane merkille, milloin huoli yrittää ”suojella” sinua, ja kokeile, mitä tapahtuu, jos hellität hieman.

Big Five -tulos ei ole diagnoosi. Jos huoli tai pelko aiheuttaa merkittävää kärsimystä tai rajoittaa arkeasi, kannattaa puhua lääkärin tai psykologin kanssa. Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä ja niihin on tehokasta hoitoa.

Usein kysyttyä

Onko korkea ahdistuneisuus Big Five -mallissa sama asia kuin ahdistuneisuushäiriö?

Ei. Osa-alue mittaa normaalia persoonallisuuden taipumusta, joka kaikilla on enemmän tai vähemmän. Ahdistuneisuushäiriö on kliininen diagnoosi, joka edellyttää, että oireet aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai haittaa, ja sen voi tehdä vain ammattilainen.

Onko murehtimisesta koskaan hyötyä?

Kyllä, kohtuudella. Eteenpäin ajatteleminen voi auttaa sinua valmistautumaan ja välttämään todellisia ongelmia. Siitä tulee ongelma, kun huolta on vaikea pysäyttää, se kattaa monta aluetta kerralla eikä johda mihinkään toimintaan.

Voinko olla ahdistuneisuudessa korkea ja silti rohkea?

Kyllä. Rohkeus ei ole pelon puuttumista, vaan toimimista pelosta huolimatta. Moni ahdistuneisuudessa korkeita pisteitä saava tekee asioita, jotka pelottavat häntä, ja juuri se auttaa usein pelkoa hellittämään.

Miten ahdistuneisuutta mitataan Big Five -testissä?

Testimme perustuu IPIP-NEO-120-mittariin, jossa kutakin osa-aluetta mitataan neljällä väittämällä. Ahdistuneisuuden väittämät koskevat sitä, oletko huolissasi asioista, pelkäätkö pahinta, pelkäätkö monia asioita ja stressaannutko helposti. Lue tulosta merkkinä toimintatavasta, älä täydellisenä kuvauksena sinusta.

Katso, missä sijoitut

Ahdistuneisuus on vain yksi neuroottisuuden kuudesta osa-alueesta. Voit murehtia paljon ja silti saada matalat pisteet vihaisuudessa, masentuneisuudessa tai kohtuuttomuudessa.

Tee Big Five -testi ja näe koko profiilisi kaikkine 30 osa-alueineen.

Lähteet

• LaFreniere, L. S. & Newman, M. G. (2020). Exposing worry's deceit: Percentage of untrue worries in generalized anxiety disorder treatment. Behavior Therapy, 51(3), 413–423.
• Newman, M. G. & Llera, S. J. (2011). A novel theory of experiential avoidance in generalized anxiety disorder: A review and synthesis of research supporting a contrast avoidance model of worry. Clinical Psychology Review, 31(3), 371–382.
• Bar-Haim, Y., Lamy, D., Pergamin, L., Bakermans-Kranenburg, M. J. & van IJzendoorn, M. H. (2007). Threat-related attentional bias in anxious and nonanxious individuals: A meta-analytic study. Psychological Bulletin, 133(1), 1–24.
• McGowan, S. K. & Behar, E. (2013). A preliminary investigation of stimulus control training for worry. Behavior Modification, 37(1), 90–112.
• Roberts, B. W. ym. (2017). A systematic review of personality trait change through intervention. Psychological Bulletin, 143(2), 117–141.
• Johnson, J. A. (2014). Measuring thirty facets of the Five Factor Model with a 120-item public domain inventory: Development of the IPIP-NEO-120. Journal of Research in Personality, 51, 78–89.