Vaatimattomuus: onko nöyryys vahvuus vai heikkous?

Kaksi työtoveria on tehnyt projektissa yhtä hyvää työtä. Johdon kanssa pidettävässä palaverissa toinen kertoo itsevarmasti kaikesta, mitä hän sai aikaan. Toinen mainitsee, että ”tiimi teki hyvää työtä”, ja jättää asian siihen.

Kumpi saa ylennyksen? Ja kumman kanssa muut haluavat tehdä töitä vuoden päästä?

Moni on kuullut, että itseään pitää osata myydä päästäkseen eteenpäin. Toiset on kasvatettu ajattelemaan, että kehuskelu on noloa.

Big Five -mallissa taipumusta olla asettamatta itseään muiden yläpuolelle kutsutaan vaatimattomuudeksi. Se on yksi sovinnollisuuden kuudesta osa-alueesta, ja se kuvaa, kuinka haluton olet väittämään olevasi muita ihmisiä parempi.

Mitä vaatimattomuus tarkoittaa?

Vaatimattomuus koskee sitä, miten esität itsesi suhteessa muihin, ei välttämättä sitä, mitä ajattelet itsestäsi syvällä sisimmässäsi.

Korkeita pisteitä saavat tunnistavat itsensä usein tästä:

• Et pidä omista saavutuksistasi puhumisesta.
• Sinusta tuntuu epämukavalta, kun joku kehuu sinua muiden kuullen.
• Et pidä itseäsi muita ihmisiä parempana.
• Kerskailu tuntuu sinusta hieman nololta, niin omasi kuin muidenkin.

Matalia pisteitä saavat tuovat mielellään vahvuutensa esiin, pitävät itseään suuressa arvossa eivätkä kaihda sanoa sitä ääneen.

Vaatimattomuuden ei tarvitse tarkoittaa heikkoa itseluottamusta. Joillakin vaatimattomilla ihmisillä on heikko itsetunto, mutta moni tietää aivan hyvin olevansa taitava ja pitää silti sopimattomana asettaa itseään muiden yläpuolelle.

Olennaista ei ole se, kuinka hyvänä pidät itseäsi, vaan se, tunnetko tarvetta osoittaa olevasi muita parempi.

Itsensä korostajat voittavat ensin ja häviävät sitten

Delroy Paulhus seurasi pieniä keskusteluryhmiä, jotka kokoontuivat seitsemän kertaa useiden viikkojen aikana. Ensimmäisen ja viimeisen tapaamisen jälkeen jäsenet arvioivat toisiaan.

Ne, jotka taipuivat yliarvioimaan itseään narsismia ja muita itsensä korostamisen asteikkoja käyttäen mitattuna, tekivät hyvän ensivaikutelman. Ensimmäisessä tapaamisessa heitä pidettiin miellyttävinä, hyvin sopeutuneina ja pätevinä.

Seitsemän viikon jälkeen kuva oli muuttunut. Nyt ryhmän muut arvioivat itsensä korostajat kielteisesti.

Tutkimus mittasi itsensä korostamista eikä suoraan vaatimattomuuden osa-aluetta. Mutta se havainnollistaa kaavaa, jonka moni tunnistaa: itsensä korostaminen voi toimia lyhyellä aikavälillä, mutta sen teho hiipuu, kun ihmiset oppivat tuntemaan sinut.

Nöyryys kannattaa ryhmissä

Don Davis kollegoineen tutki 84:ää opiskelijaa, jotka työskentelivät pienryhmissä tehtävien parissa, joiden tarkoitus oli panna nöyryys koetukselle. Kolmessa mittauspisteessä ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan.

Ne, joilla oli enemmän nöyryyttä piirteenä, saavuttivat ryhmässä korkeamman aseman ja muut hyväksyivät heidät paremmin.

Työelämässä Bradley Owens kollegoineen havaitsi, että muiden arvioima nöyryys ennusti yksilön suoriutumista. Nöyryys näytti osittain kompensoivan heikompaa yleistä älykkyyttä. Esihenkilöillä nöyryys oli yhteydessä siihen, että työntekijät olivat tyytyväisempiä ja sitoutuneempia ja pysyivät pidempään.

Owensin tutkimukset mittasivat ”ilmaistua nöyryyttä”, kuten virheiden myöntämistä, muiden vahvuuksien tunnustamista ja avoimuutta oppimiselle. Se on osittain päällekkäistä vaatimattomuuden osa-alueen kanssa, mutta ei sama asia.

Nöyräilevä kehuskelu kääntyy itseään vastaan

Entä ne, jotka yrittävät saada molempien maailmojen parhaat puolet?

Ovul Sezer, Francesca Gino ja Michael Norton tutkivat nöyräilevää kehuskelua (humblebragging): valitukseksi tai nöyryydeksi naamioitua kerskailua, kuten ”En voi uskoa, että minut valittiin pääpuhujaksi, jännittää ihan hirveästi.”

Yhdeksässä tutkimuksessa he havaitsivat, että nöyräilevä kehuskelu oli tehottomampaa kuin pelkkä suora kehuskelu. Nöyräilevästi kehuskelevista pidettiin vähemmän ja heitä pidettiin vähemmän pätevinä, koska muut näkivät heidät epäaitoina.

Opetus on, että aito ja teeskennelty vaatimattomuus koetaan hyvin eri tavoin. Jos haluat kertoa ihmisille jostain saavutuksestasi, on parempi tehdä se suoraan.

Vaatimattomuus ei ole sama asia kuin heikko itsetunto

Tämä on tärkeä ero.

Itsetunto koskee sitä, miten arvostat itseäsi. Vaatimattomuus koskee sitä, miten esität itsesi muille ja näetkö itsesi heidän yläpuolellaan. Sinulla voi olla vankka itsetunto ja silti olla vaatimaton. Sinulla voi myös olla hauras itsetunto, jota kompensoit kehuskelemalla.

Paulhus havaitsi, että itsensä korostaminen korreloi paremman itsetunnon kanssa. Se on yksi syy, miksi matalat pisteet vaatimattomuudessa eivät välttämättä tarkoita mitään kielteistä: ne voivat osittain kertoa siitä, että sinulla on yksinkertaisesti hyvä olla itsesi kanssa.

Vaatimattomuus eroaa myös minäpystyvyydestä, joka on tunnollisuuden osa-alue ja koskee uskoa siihen, että selviydyt tehtävistä. Moni, joka saa korkeat pisteet minäpystyvyydessä, on silti asiasta vaatimaton.

Hyvin matalat pisteet vaatimattomuudessa eivät ole sama asia kuin narsismi. Narsismiin kuuluu enemmän, kuten ihailun tarve ja vähäinen empatia. Lue lisää artikkelistamme narsismista.

Mitä korkeat tai matalat pisteet tarkoittavat?

Korkea vaatimattomuus

Et halua tuoda itseäsi esiin etkä pidä itseäsi muita parempana. Ihmiset pitävät sinua usein miellyttävänä ja helppona työtoverina, ja vaikutat harvoin ylimieliseltä.

Riskinä on, että ponnistelusi jäävät huomaamatta, erityisesti ympäristöissä, joissa muut korostavat itseään. Sinun voi olla tarpeen harjoitella tuloksistasi puhumista asiallisesti.

Matala vaatimattomuus

Puhut mielelläsi vahvuuksistasi ja pidät itseäsi suuressa arvossa. Tämä voi helpottaa työpaikkojen hakemista, palkkaneuvotteluja ja näkyviin rooleihin ryhtymistä.

Riskinä on, että muut pitävät sinua ylimielisenä, erityisesti ajan mittaan. Kuten Paulhusin tutkimus viittaa, ensivaikutelma voi olla hyvä, mutta se ei aina kestä.

Molemmat kuvaukset koskevat tyypillisiä taipumuksia, eivät sääntöjä, jotka pätisivät jokaisessa tilanteessa.

Arjessa

• Työssä: Vaatimattomat ihmiset ovat usein pidettyjä työtovereita, mutta heidät voidaan ohittaa ylennyksissä. Kun pidät listaa konkreettisista tuloksista, on helpompi esitellä ne asiallisesti silloin, kun sillä on väliä.
• Työhaastattelussa: Siellä sinun odotetaan puhuvan itsestäsi. Sen kuvaaminen, mitä teit ja mikä oli lopputulos, ei ole kehuskelua.
• Parisuhteessa: Vaatimattomuus helpottaa virheiden myöntämistä ja anteeksipyytämistä, millä on merkitystä läheisissä suhteissa.
• Sosiaalisessa mediassa: Sosiaalinen media palkitsee itsensä esille tuomisen. Vaatimattomat ihmiset julkaisevat usein vähemmän omista saavutuksistaan.

Voiko vaatimattomuus muuttua?

Siitä, miten vaatimattomuuden osa-alue muuttuu itsestään, on vähän tutkimusta. Brent Robertsin ja kollegoiden laaja katsaus osoitti, että psykologiset interventiot muuttivat persoonallisuuden piirteitä, mutta muutokset koskivat pääasiassa tunne-elämän tasapainoisuutta ja ekstroversiota.

Hyödyllisempi kysymys ei ehkä ole se, miten tulla enemmän tai vähemmän vaatimattomaksi, vaan se, miten käyttää omaa tyyliään hyvin:

• Jos olet hyvin vaatimaton: harjoittele saavutustesi kuvaamista asiallisesti, liioittelematta tai vähättelemättä.
• Jos vaatimattomuutesi on vähäistä: pyydä muilta palautetta ja anna muille tunnustusta, kun se on ansaittua.
• Kummassakin tapauksessa: vältä nöyräilevää kehuskelua. Ole suora.
• Muista, että virheiden myöntäminen ja muiden vahvuuksien tunnustaminen ei ole heikkoutta. Tutkimuksessa nöyryys on yhteydessä hyväksyntään ja asemaan ryhmissä.

Usein kysyttyä

Onko vaatimattomuus heikkous?

Ei yleisesti ottaen. Vaatimattomuus voi maksaa sinulle näkyvyyttä lyhyellä aikavälillä, mutta nöyryyttä koskeva tutkimus viittaa siihen, että se on yhteydessä hyväksyntään, asemaan ryhmissä ja hyviin ihmissuhteisiin pitkällä aikavälillä. Haasteena on varmistaa, että ponnistelusi tulevat silti nähdyiksi.

Onko matala vaatimattomuus sama asia kuin ylimielisyys?

Ei. Matalat pisteet tarkoittavat, että pidät itseäsi suuressa arvossa etkä kaihda näyttää sitä. Se, vaikuttaako se ylimielisyydeltä, riippuu paljon siitä, miten teet sen ja osoitatko samalla kunnioitusta muita kohtaan.

Pitäisikö minun kehuskella enemmän päästäkseni eteenpäin?

Riippuu siitä, miten. Sezer kollegoineen havaitsi, että nöyräilevä kehuskelu toimii huonommin kuin suora kehuskelu. Konkreettisista tuloksista kertominen asiallisesti on yleensä parempi kuin sekä teennäinen vaatimattomuus että leveily.

Miten vaatimattomuutta mitataan Big Five -testissä?

Testimme perustuu IPIP-NEO-120-mittariin, jossa kutakin osa-aluetta mitataan neljällä väittämällä. Vaatimattomuuden kaikki neljä väittämää pisteytetään käänteisesti: ne koskevat uskoa siihen, että olet muita parempi, itsesi pitämistä suuressa arvossa, korkeaa käsitystä itsestäsi ja hyveilläsi kerskailua. Koska kaikki neljä väittämää koskevat itsestä hyvää ajattelemista, matalat pisteet voivat osittain kertoa hyvästä itsetunnosta eivätkä pelkästään ylimielisyydestä. Lue tulosta merkkinä toimintatavasta, älä täydellisenä kuvauksena sinusta.

Katso, missä sijoitut

Vaatimattomuus on vain yksi sovinnollisuuden kuudesta osa-alueesta. Voit olla vaatimaton ja silti saada matalat pisteet yhteistyökyvyssä tai myötätunnossa.

Tee Big Five -testi ja näe koko profiilisi kaikkine 30 osa-alueineen.

Lähteet

• Paulhus, D. L. (1998). Interpersonal and intrapsychic adaptiveness of trait self-enhancement: A mixed blessing? Journal of Personality and Social Psychology, 74(5), 1197–1208.
• Davis, D. E. ym. (2013). Humility and the development and repair of social bonds: Two longitudinal studies. Self and Identity, 12(1), 58–77.
• Owens, B. P., Johnson, M. D. & Mitchell, T. R. (2013). Expressed humility in organizations: Implications for performance, teams, and leadership. Organization Science, 24(5), 1517–1538.
• Sezer, O., Gino, F. & Norton, M. I. (2018). Humblebragging: A distinct—and ineffective—self-presentation strategy. Journal of Personality and Social Psychology, 114(1), 52–74.
• Roberts, B. W. ym. (2017). A systematic review of personality trait change through intervention. Psychological Bulletin, 143(2), 117–141.
• Johnson, J. A. (2014). Measuring thirty facets of the Five Factor Model with a 120-item public domain inventory: Development of the IPIP-NEO-120. Journal of Research in Personality, 51, 78–89.